Ikuisuusmekko

Jaa mikä ikuisuusmekko? Määpä kerron.

Onko rikoo riskillä ruma?

Ikuisuusmekko on sellainen, että ostat sen 1970-luvulla, 1980-luvulla, 2000-luvulla eli toisin sanoen milloin tahansa niin se on aina päällepantava. Iätön.

Tämmösen ikuisuumekon varma valmistaja on usein Nanso. Sama mekko vuosikymmenestä toiseen. Koko aikuiselämän.

Mulla on ollut aikaa lukea kaiken maailman lehtiä oikein urakalla ja silmään sattui jostain menaisista Nanson mainos ja mun näköinen mekko.

Pönötyskuva.

Eihän siinä auttanut kun kaapaista emo Nokialta mukaan alennuskortteineen ja mennä Nanson myymälään Nokian Välikadulle sovittamaan mekkoa.

Hyvähän se oli, tiesinhän sen heti kun näin mallin ja värit mainoksesta. Pakko se oli silti sovittaa. Oman koonkin tiesin etukäteen, Nanson vaatteet ovat valtavia, melko isoa kokoa, miksiköhän? Mekko kainaloon kolmenkytä prosentin alennuksella ja nyt mulla on uusi ikuisuusmekko. Toivoa sopii etten pullistu suuremmaksi, sillä haluaisin mekon sopivan mulle vielä parinkymmenen vuoden kuluttua. Tai ainakin omilla arkisilla viiskymppisillä sitten kun sen aika on. Hah.

Punainen, valkoinen, tummansininen.

Jostain syystä noi Nanson mallit on mun mielestä semmosia, että ei oikein näe millä vuosikymmenellä se on tehty.

Mulla ei paljon kyseisen lafkan vaatteita oo koska melkein jokaisessa mallissa on jotain niin ihmeellistä, että en yhtään tykkää niistä. Se voi olla todella kummallinen värisävy, erittäin ihmeellinen kuviointi tai joku hämmästyttävä laskostus tai käsittämätön leikkaus. =D Ihan oikeesti.

Sekaisin mekosta?

Joskus kuitenkin teen sieltä ittelleni sopivia löytöjä niin kuin nyt tämä mekko josta tykkään todella paljon.

Ikävä kyllä mekkoja ei tuu pidettyä usein vakka ihan hyvin voisi. Varsinkin tämmösiä trikoomekkoja, jotka on aivan arkisia samalla sopien siistimpään kyläilyynkin ja miksei juhlaankin. Mää oon nimittäin aika arkinen juhlapukeutuja.

Teekutsuja odotellessa...